Nautarodut

Ayrshire (Ay)

  • Alkuperä: Skotlanti, Ayrshiren maakunta
  • Lehmien keskimääräinen elopaino: 604 kg (v. 2017)
  • Keskituotos vuonna 2017: 9 228 kg maitoa, rasvapitoisuus 4,45 %, valkuaispitoisuus 3,56 %

Maamme yleisin lypsyrotu, ayrshire, on väritykseltään ruskeankirjava tai kokoruskea. Vuonna 2017 tuotosseurannassa olevista lypsylehmistä 50,7 % oli ayrshireja. Vuosituotoksissa parhaimmat lehmät ovat yltäneet yli 19 000 maitokiloon. Ayrshireja pidetään hyvinä laiduntajina ja ne sopivat hyvin erilaisiin tuotantojärjestelmiin. Maidon pitoisuudet ovat korkeat, ja lisäksi rotu on korkeatuottoinen. Pohjoismaisen yhteistyön myötä suomalaisen ayrshiren jalostustyö on samalla pohjoismaisten punaisten lypsyrotujen jalostustyötä.

Holstein (Hol)

  • Alkuperä: Pohjois-Hollanti, Friesland
  • Lehmien keskimääräinen elopaino: 659 kg (v. 2017)
  • Keskituotos vuonna 2017: 10 243 kg maitoa, rasvapitoisuus 4,14 %, valkuaispitoisuus 3,45 %

Musta-valkoinen ja kookas holstein on maailman yleisin lypsyrotu. Suomeen ensimmäiset friisiläiseläimet tulivat 1960-luvulla Ruotsista. Pohjois-Amerikassa kehitetyt holsteinit sekoittuivat pian alkuperäiseen friisiläiseen. Rotu on maamme toiseksi yleisin: vuonna 2017 lypsylehmistä 47,6 % oli holsteineja. Rodun vuosittaisen maitotuotoksen ennätys on ollut yli 21 000 maitokiloa. Holstein tunnetaankin sen hyvästä tuotoskyvystä.

Länsisuomenkarja (Lsk)

  • Alkuperä: Suomi
  • Lehmien keskimääräinen elopaino: 540 kg (v. 2017)
  • Keskituotos vuonna 2017: 6 972 kg maitoa, rasvapitoisuus 4,53 %, valkuaispitoisuus 3,47 %

Väritykseltään kokoruskea ja luonnostaan nupo länsisuomenkarja (LSK) on suomenkarjaroduistamme yleisin, ja vuonna 2017 tuotosseurannan lehmistä n. 1 % (1 336 kpl) oli rodun yksilöitä. Maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat korkeat, minkä lisäksi länsisuomenkarja on yksi korkeatuottoisimmista alkuperäisroduista. Parhaimmillaan länsisuomenkarjan vuosittainen maitotuotos on ollut yli 17 000 kiloa. Rodun yksilöt ovat luonteeltaan aktiivisia, ja rotu on pitkäikäinen sekä kestävä.

Pohjoissuomenkarja (Psk)

  • Alkuperä: Suomi
  • Lehmien keskimääräinen elopaino: 529 kg (v. 2017)
  • Keskituotos vuonna 2017: 5 429 kg maitoa, rasvapitoisuus 4,35 %, valkuaispitoisuus 3,43 %

Pohjoissuomenkarja (PSK) eli lapinlehmä on alkuperäisroduistamme ehkä helpoiten tunnistevissa: rodun yksilöt ovat väritykseltään kokonaan valkoisia, tai valkoisia   mustin pilkuin. Pohjoissuomenkarjan yksilöt ovat luonnostaan nupoja. Vuonna 2017 tuotosseurannan lehmistä 423 kpl oli pohjoissuomenkarjaa, ja rotu luokitellaan uhanalaiseksi itäsuomenkarjan tavoin. Pohjoissuomenkarjan maidon pitoisuudet ovat hyvät, ja rotu on muiden suomenkarjarotujen tapaan terve ja pitkäikäinen.

Itäsuomenkarja (Isk)

  • Alkuperä: Suomi
  • Lehmien keskimääräinen elopaino: 488 kg (v. 2017)
  • Keskituotos vuonna 2017: 4 057 kg maitoa, rasvapitoisuus 4,36 %, valkuaispitoisuus 3,46 %

Pienikokoinen itäsuomenkarja (ISK) eli kyyttö on suomenkarjaroduista uhanalaisin, ja vuonna 2017 tuotosseurannan lehmistä vain 267 kpl oli itäsuomenkarjaa. Väritykseltään itäsuomenkarjan yksilöt ovat vaaleanruskeita, mutta niillä kulkee selässä valkoinen ns. kyyttöjuova. Lisäksi myös mahanalunen voi olla valkea. Muiden suomenkarjarotujen tapaan myös itäsuomenkarjan yksilöt ovat luonnostaan nupoja. Rodun tuotos on muita suomenkarjarotuja alhaisempi, mutta brändäyksen avulla itäsuomenkarjan maidosta ja lihasta on tullut arvostettuja merkkituotteita.

Tietoa kansallisesta eläingeenivaraohjelmasta.

Jersey (Je)

  • Alkuperä: Jerseyn saari
  • Lehmien keskimääräinen elopaino: 516 kg (v. 2017)
  • Keskituotos vuonna 2017: 8 045 kg maitoa, rasvapitoisuus 5,24 %, valkuaispitoisuus 3,84 %

Jersey on maailman toiseksi yleisin lypsyrotu. Suomessa jersey-lehmien määrä on vielä melko vähäinen, vuonna 2017 tuotosseurannassa lehmiä oli 823 kpl. Väritykseltään eläimet ovat ruskeita, ja rodusta löytyy sekä sarvellisia että nupoja eläimiä. Jersey on tunnettu korkeista maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksista. Rodun pieni koko sekä maine hyväluonteisena ja rauhallisena lypsylehmänä ovat pitäneet sen suosiossa maidontuotannossa.

Suomessa kasvatettavat lihakarjarodut

Aberdeen angus (Ab)

  • Alkuperä: Skotlanti, Aberdeenshiren ja Angusin maakunnat
  • Elopaino: lehmät 650–850 kg, sonnit 1000–1300 kg

Skotlantilaista aberdeen angus -rotua on jalostettu merkittävästi Pohjois-Amerikassa. Rotu on kehittynyt pienestä rodusta kookkaammaksi ja vähärasvaisemmaksi. Rotu on sarveton ja väriltään musta. Punainen väri on rodulla väistyvä ominaisuus, mutta se tulee esiin etenkin risteytyksissä. Myös nupous periytyy risteytysjälkeläisiin.

Rodulla on hyvät emo-ominaisuudet, ja angus-sonneja pidetään luotettavina astutuskäytössä. Angus menestyy vaatimattomissakin olosuhteissa kuten luonnonlaitumilla tai korsirehuvaltaisella ruokinnalla. Anguksen helposti marmoroituva, murea liha tunnetaan hyvästä laadusta.

Blonde d`Aquitaine (Ba)

  • Alkuperä: Ranska, Aquitainen seutu
  • Elopaino: lehmät 700–900 kg, sonnit 1200–1400 kg

Blonde d’Aquitaine on kehitetty 1960-luvulla risteyttämällä Quercy-, Garonne- ja Blonde Pyrenee -rotuisia eläimiä. Rodun väri vaihtelee kermanvaaleasta ruskeaan. Eläimet ovat siroluisia, suurikokoisia ja pitkärunkoisia, ja niiden teurasprosentti on korkea. Suomen blonde d’Aquitainet ovat pääsääntöisesti sarvellisia, mutta myös nupoja linjoja on olemassa.

Rotu soveltuu hyvin voimaperäiseen tuotantoon, mutta se kehittyy melko hitaasti. Rodun hiehot poikivat ensi kertaa yleensä vasta kolmevuotiaina, ja poikimavälit ovat hieman keskimääräistä pidempiä. Poikimiset rodulla ovat yleensä helppoja vasikoiden muodosta johtuen. Tämän vuoksi blondit ovat suosittuja risteytyskäytössä.

Charolais (Ch)

  • Alkuperä: Ranska, Charolais’n maakunta
  • Elopaino: lehmät 700–950 kg, sonnit 1200–1400 kg

Charolais on kookas, valkoinen tai kellertävän valkoinen liharotu. Rodusta on olemassa sekä sarvellisia että nupoja linjoja. Rodulla on hyvä lihakkuus ja erinomainen kasvukyky. Nämä hyvät ominaisuudet näkyvät myös risteytysjälkeläisissä.

Charolais ei ole helposti rasvoittuva rotu, joten sonnit voidaan kasvattaa korkeisiin teuraspainoihin ilman haittaa rasvoittumisesta. Charolais on emolehmätarkkailuun kuuluvien karjojen yleisin rotu herefordin ohella.

Hereford (Hf)

  • Alkuperä: Englanti, Herefordshiren maakunta
  • Elopaino: lehmät 600–850 kg, sonnit 1000–1300 kg

Herefordit ovat punaruskeita ja niillä on tyypillisesti valkoinen pää, rinta ja mahanalusta. Rodusta on olemassa sekä nupoja että sarvellisia linjoja. Alun perin matalahko, pyöreä hereford on kehittynyt korkeajalkaiseksi pohjoisamerikkalaiseksi tyypiksi.

Hereford on rauhallinen ja kestävä rotu, jolla on hyvät emo-ominaisuudet. Rotu on myös vaatimaton ja hyödyntää luonnonlaitumia sekä karkearehuja erinomaisesti.

Highland cattle eli ylämaan karja (Hc)

  • Alkuperä: Skotlanti, Ylämaat ja läntiset saaret
  • Elopaino: lehmät noin 500 kg, sonnit 800–900 kg

Pienikokoinen ja pitkäsarvinen highland cattle on väriltään tyypillisesti kullanruskea, mutta värivivahteita löytyy vaaleasta mustaan. Suurin osa Suomen highland cattle -lehmistä on puhdasrotuisia. Pitkä karva, tiheä aluskarva ja paksu nahka suojaavat eläintä hyvin. Highland cattle tulee toimeen vaatimattomammissakin olosuhteissa ja sopii erinomaisesti luonnonlaitumille.

Eläimet kehittyvät hitaasti ja saavuttavat sukukypsyyden muita rotuja myöhemmin, mutta ovat pitkäikäisiä. Rodun emo-ominaisuudet ovat erinomaiset.

Limousin (Li)

  • Alkuperä: Ranska, Limogesin maakunta
  • Elopaino: lehmät 650–850 kg, sonnit 1100–1300 kg

Kullankeltainen tai -ruskea limousin on keskikokoinen liharotu. Suomessa rodun sarvellista linjaa on enemmän kuin nupoa linjaa.

Limousin on tehokas rehunkäyttäjä, eikä se rasvoitu helposti, joten rodulle sopii hyvin voimaperäinen ruokinta. Rodun parhaita puolia ovat sen hyvät teurasominaisuudet: Teurasprosentti on 58–61 % ja teurasluokitukset korkeita.

Simmental (Si)

  • Alkuperä: Sveitsi, Simme-joen laakso
  • Elopaino: lehmät 700–950 kg, sonnit 1200–1400 kg

Simmental on pääosin jakautunut kahtia maidon- ja lihantuottajatyyppeihin. Suomessa simmentalit ovat pääosin lihantuotantoon jalostettua tyyppiä. Väriltään eläimet ovat kirjavia valkoruskeita. Rodusta löytyy sekä sarvellisia että nupoja eläimiä.

Simmental sopii parhaiten voimaperäiseen ruokintaan, mutta se on myös hyvä laiduneläin. Vasikat kasvavat erityisesti imetyskaudella hyvin emojen korkean maidontuotannon ansiosta.

Piemontese (Pi)

  • Alkuperä: Italia, Piemonten seutu
  • Elopaino: lehmät n. 650 kg, sonnit n. 1000 kg

Piemontese luokitellaan yleensä liharoduksi, mutta kotimaassaan Italiassa sitä käytetään myös lypsyrotuna. Väriltään eläimet ovat tummanharmaita. Suomessa puhdasrotuisia lehmiä on vain muutama, mutta risteytyksiä on kymmeniä. Eläimet ovat ohutnahkaisia ja siroluisia, ja rodun teurasprosentti on korkea, yleensä noin 60 %. Sonnit saavuttavat teuraskypsyyden varhain, ja ne kannattaakin ruokkia voimaperäisesti.

Rodun erikoispiirre on kaksoislihas, joka kehittyy vasikoille vasta muutaman viikon ikäisenä. Piemontesella ei ole samassa määrin poikimisvaikeuksia kuin muilla kaksoislihaksen omaavilla roduilla.

Dexter (De)

  • Alkuperä: Irlanti, lounaiset maakunnat
  • Elopaino: lehmät n. 350 kg, sonnit 500–600 kg

Dexter on hyvin pienikokoinen liharotu. Suomeen dexterit ovat tulleet vasta hiljattain, eikä niitä vielä ole runsaasti. Ketterät eläimet sopivat hyvin luonnonlaitumille.

Dexter kehittyy nopeasti pienestä koostaan huolimatta, ja hiehot poikivat yleensä noin 25 kuukauden iässä. Rotu on sarvellinen, ja eläimet ovat punaisen, ruskean tai mustan eri sävyisiä. Dexter-lehmien emo-ominaisuudet ovat hyvät.

Galloway (Ga)

  • Alkuperä: Skotlanti, Gallowayn seutu
  • Elopaino: lehmät 400–600 kg, sonnit 800–1000 kg

Gallowayt ovat mustan, harmaan, ruskean tai valkoisen eri sävyisiä. Rodusta on olemassa myös kaksivärinen tyyppi, jolla on valkoinen vyökuvio. Suomessa gallowayt ovat vielä harvinaisia, toistaiseksi rotua on maassamme vain risteytyseläiminä.

Rotu on luonnostaan nupo. Galloway sopii hyvin laitumelle ankaraankin ilmastoon, sillä sen paksu karva ja tiivis aluskarva antavat hyvän suojan.

Texas Longhorn (Lh)

Texas longhorn -karjan selkein tunnusmerkki on sen pitkät sarvet, joiden pituus kärjestä kärkeen voi olla jopa kaksi metriä. Rodun alkuperänä pidetään espanjalaisten löytöretkeilijöiden ja englantilaisten maahanmuuttajien Pohjois-Amerikan mantereelle jättämiä nautarotuja.

Alun perin longhorniksi kutsuttu rotu kuoli miltei sukupuuttoon, ennen kuin pelastustyö aloitettiin 1920-luvulla. Rodun säilytystyötä tehtiin erityisesti Texasissa, josta rodun nykyinen nimi juontaa juurensa. Texas longhorn -eläimiä pidetään rauhallisina ja rodun poikimisia helppoina. Rodun lihan kerrotaan olevan vähärasvais