Kiikarissa

LSK:n genotyypityksen eteneminen vaatii karjanomistajien aktiivisuutta

Viime vuonna tuli kuluneeksi 120 vuotta itäsuomenkarjan kantakirjan perustamisesta ja sehän oli juhlan paikka. Viime vuonna uutisoimme myös siitä, että aloitimme LSK:n genotyypitysprojektin, jonka tavoitteena on genomisen jalostusarvostelun rakentaminen LSK:lle valtarotujen tapaan. Suomenkarjan Jalostussäätiö rahoittaa genotyypitysprojektia, joka on kolmevuotinen eli se jatkuu vielä ensi vuonna.

Genotyypitysprojekti lähti käyntiin syksyllä 2018, kun kutsuimme karjoja mukaan projektiin. Osallistumisinto oli ennakko-odotuksiin nähden jonkin verran laimeampaa, mutta ensimmäiset näytteet on saatu Hollolaan Fabalabiin, josta näytteet jatkavat matkaansa Tanskaan genotyypityslaboratorioon. Tässä ensimmäisessä erässä näytteitä odotetaan noin 400 LSK-lehmältä ja tiineeltä hieholta. Toivottavasti saadaan tuo määrä näytteitä.

Lisää näytteitä kuitenkin tarvitaan ja olemme kutsuneet lisää karjoja mukaan projektiin. Osallistumisinto on ollut kohtalaista ja riittävän kokoisen vertailuryhmän rakentaminen ei olekaan kovin helppoa. Genominen jalostusarvosteluhan pohjautuu ns. perinteiseen jalostusarvosteluun ja tämän takia tässäkin projektissa ensin genotyypitetään jälkeläisarvosteltuja keinosiemennyssonneja ja tuotosseurantakarjojen lehmiä. Nämä eläimet ja niiden ns. perinteiset jalostusarvot muodostavat vertailuryhmän ja pohjan genomiselle jalostusarvostelulle. On tärkeää muistaa, että genominen jalostusarvostelu ”elää ja hengittää” perinteisestä jalostusarvostelusta.

Mihin pohjautuu perinteinen jalostusarvostelu? Vastaus on tietenkin eläimistä tehtyihin fenotyyppisiin mittauksiin. Näitä ovat siis koelypsytiedot, hoidot, siemennykset, rakennearvostelutiedot, lypsettävyys- ja luonnetiedot, poikimiset, poistot, poikimavaikeustiedot ja sorkkahoidot. Näitä kaikkia siis tarvitaan, jotta voidaan laskea lehmille ja sonneille luotettavat perinteiset jalostusarvot eri ominaisuuksille. Jos tämä perusta ei ole kunnossa, ei voida odottaa ihmeitä genomisilta jalostusarvoilta.

Genomiset jalostusarvot ovat erittäin tehokas jalostuksen työkalu, mutta genomiset jalostusarvot eivät synny tyhjästä. Eivät myöskään LSK:n genomiset jalostusarvot. Tämän takia LSK:n genotyypitysprojektiin mukaan lähtevät tilat sitoutuvat keräämään lehmistään fenotyyppistä tietoa. Pelkkä genominäyte ei siis yksinään riitä, vaan sen kaveriksi tarvitaan kaikkia aiemmin mainittuja tietoja. Muutaman vuoden päästä, kun LSK:n genominen arvostelu toimii, niin genominen jalostusarvo voidaan laskea pelkän genominäytteen perusteella esimerkiksi vasikoille. Nyt ei kuitenkaan vielä olla siinä pisteessä, vaan ihan alussa eli vertailuryhmän rakentamisessa.

LSK:n genotyypitysprojektin näytteiden keräys jatkuu siis vielä ja näytteitä tarvitaan lisää. Nyt toivommekin kaikkia asiasta kiinnostuneita lähtemään mukaan projektiin. Jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä.

Ota yhteyttä meihin, jos sinulla heräsi kiinnostus osallistua LSK:n genotyypitysprojektiin:

Terhi Vahlsten (terhi.vahlsten@faba.fi), Pirkko Taurén (pirkko.tauren@faba.fi) ja Katarina Hägg (katarina.hagg@vikinggenetics.com)