Muistitko seleenin?
Seleenin puutteeseen liittyvät ongelmat voivat tulla karjatilalle yllätyksenä. Puutosoireista tunnetuin on lihasrappeuma. Se on yleisin nopeasti kasvavilla vasikoilla ja voi näkyä eri tavoin. Sydänlihaksen rappeuma ilmenee äkkikuolemina. Luurankolihasten rappeumaa sairastava vasikka on heikko ja jäykkä, vapisee eikä kykene seisomaan.
Lehmillä seleenin puute voi lisätä utaretulehdusten esiintymistä ja nostaa maidon solulukuja. Jälkeisten jääminen on yleistä. Syntyvät vasikat ovat heikkoja, ja osa niistä voi syntyä kuolleena.
Mistä seleeniä saa?
Seleeniä on nurmessa, viljassa ja rypsissä, jos ne on lannoitettu seleenipitoisilla lannoitteilla. Kivennäisrehuihin ja teollisiin rehuihin lisätään epäorgaanista natriumseleniittiä tai orgaanista seleeniä seleenihiivavalmisteena.
Jos kaikissa perusrehuissa on hyvä seleenipitoisuus, niistä saatava seleeni riittää eläinten tarpeisiin. Yleensä kannattaa kuitenkin varmistaa seleenin saanti antamalla sitä kivennäisrehuissa.
Rehujen seleenitaso riippuu lannoituksesta, sillä Suomen maaperä on seleeniköyhää. Y-lannoitteisiin alettiin lisätä seleeniä jo vuonna 1984. Seleenipitoista lannoitetta tulisi kuitenkin käyttää joka vuosi, sillä seleeni säilyy maassa huonosti. Myös nurmi tulisi lannoittaa erikseen jokaiselle korjuukerralle.
Lannoitukseen käytetyn karjanlannan seleeni on huonosti tai ei lainkaan kasvien käytettävissä. Lisäksi seleenittömien tuontilannoitteiden käyttö Suomessa on viime vuosina lisääntynyt. Luomutilat eivät voi käyttää lainkaan seleenipitoisia lannoitteita.
Pirjo Hissa, kehityspäällikkö, Hankkija-Maatalous Oy
Lisää asiaa seleenistä löydät Nauta-lehdestä 5 / 2011!
