Geenitestit – uusi työkalu jalostukseen?

Geenitestit avaavat valtavia mahdollisuuksia naudan jalostukseen. Genomitestaus herättää kuitenkin lihakarjapuolella toistaiseksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

MTT:n tutkija Maiju Pesonen kertoo, että nykyiset lihakarjan käytössä olevat kaupalliset geenitestit on alun perin tarkoitettu aberdeen angus-rodulle. Angusten tuloksia verrataan omana populaationa, muita rotuja yhteispopulaationa. Testit ovat käytössä lähinnä USA:ssa, Kanadassa, Irlannissa ja Australiassa.

Pesonen luettelee ominaisuuksia, joita testeillä kartoitetaan: lukuisten teurasominaisuuksien lisäksi muun muassa päiväkasvu, luonne, emo-ominaisuudet, hiehon tiinehtyminen , karjassa pysyvyys, poikimahelppous, residuaalinen syönti, väri, nupous  sekä useita erilaisia periytyviä sairauksia.

Suomessa geenitestauksen suurin hyöty olisi tasaisen lihanlaadun valinta. Esimerkiksi astujasonnien testitulokset vaikkapa lihan mureuden suhteen voisivat olla myyntivaltteja. Toisaalta Suomessa ongelmana on, että lihan syöntilaadusta ei ainakaan toistaiseksi makseta tuotantoketjussa ylimääräistä.

Genomiarvostelun lyhyt oppimäärä

Naudan perimä eli genomi koostuu kromosomeista, jotka ovat pitkiä DNA-molekyylejä. ”DNA on rakentunut emäspareista, joita on lähes 3000 miljoonaa. Genomin skannaukseen voidaan käyttää geenimerkkejä, joista käyttökelpoisimpia ovat  yhden emäksen polymorfismit, SNP:t eli ”snipit””, kuvailee professori Esa Mäntysaari MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimuksesta.

Näiden SNP-merkkien yhteys eläimen jalostusarvoon on mahdollista määrittää, jos käytössä on riittävän suuri referenssiryhmä, eli ryhmä eläimiä joiden genomi on kartoitettu ja joilla on olemassa myös perinteinen jälkeläisten perusteella laskettu jalostusarvo eri ominaisuuksissa. Genomitestin etuna on, että se voidaan tehdä eläimelle vaikka heti syntymän jälkeen. Näin se voi moninkertaistaa jalostuksellisen edistymisen.

Sanna Lohenoja, Faba

Lue lisää lihakarjan geenitesteistä Nauta-lehdestä 5 / 2011!