Säilörehun korjuuaika myöhemmäksi?

Säilörehu muodostaa nautojen ruokinnan selkärangan. Rehua tehdään Suomessa vuosittain 8000 miljoonaa kiloa noin 450 000 hehtaarilta. Ei ole ihan pieni asia päättää, milloin ja miten näin suuria rehumassoja korjataan.

Yleisesti suositeltu tapa korjata rehua on niittää ensimmäinen sato melko varhain.  Kohtuullisen aikaisin tehty ensimmäinen niitto johtaa kuitenkin siihen, että toisen niiton osuus tilan kokonaissadosta suurenee. Toisen sadon maidontuotannollinen arvo on ensimmäistä niittoa heikompi.

Harvemmin käytetty strategia on myöhästyttää ensimmäistä niittoa. Näin saadaan maksimoitua hehtaarikohtaista satoa ja samalla saadaan edullisin rehuyksikkökustannus. Ongelmaksi tulee, että matalaa D-arvoa täytyy kompensoida väkirehun osuutta nostamalla.

Ensimmäisen niiton myöhästyttäminen kannattavaa?

Optimointilaskelman mukaan tämänhetkinen suositus kohtuullisen aikaisesta ensimmäisestä niitosta tuottaa taloudellisesti suurimman ylijäämän, mutta erot eri strategioiden välillä ovat pieniä. Tämä johtuu siitä, että mikä ensimmäisessä niitossa voitetaan, se toisessa niitossa menetetään. Käytännössä pienet taloudelliset erot eri korjuuaikayhdistelmien välillä tarkoittavat maatiloille lisääntyvää valinnanvapautta. Sadekelin sattuessa kannattaa ehdottomasti pysyä pois pellolta ja antaa rehun D-arvon laskea.

Myöhään korjattujen rehujen ruokintasuunnitelman tekoon tarvitaan analyysi syötettävästä säilörehuerästä, jotta väkirehutäydennys voidaan laskea. Väkirehun määrää nostamalla voi kompensoida D-arvon laskua tasolle 620 g/kg ka saakka, mikäli keskituotostavoite on 9000 kg.

Auvo Sairanen, tutkija, MTT Maaninka

Lue lisää säilörehun eri korjuuaikastrategioista Nauta-lehdestä 2 / 2011.