Ruoki robotilta enemmän maitoa

Lypsääpä navetassa robotti tai ihminen, ruokinnan perusasiat pysyvät samoina: lypsääkseen enemmän lehmän on syötävä enemmän ja rehujen on oltava hyvälaatuisia. Niinpä ruokinnan suunnittelun lähtökohtana myös robottilypsyssä on se, millä keinoin lehmä saadaan syömään enemmän.

Rehua on oltava riittävästi tarjolla ja sitä on jaettava usein. Ruokintapaikan on oltava tarpeeksi lähellä ja käytävien leveitä, jotta aremmatkin lehmät voivat stressittä mennä syömään.

Säilörehun laatu ja sen vaihtelut vaikuttavat syöntiin ja näkyvät heti myös lehmäliikenteessä. Hyvin sulavaa säilörehua lehmät syövät enemmän. Kuiva-ainepitoisuuden nousu lisää syöntiä noin 420 g/kg kuiva-ainepitoisuuteen saakka, minkä jälkeen syönti vähenee.

Väkirehu houkuttelee lehmän lypsylle, mutta väkirehulla voi varmistaa myös lehmän tarpeiden mukaisen ravinnon saannin. Sopivan rehustuksen väkevyyden voi päätellä kieltojen/ ohikulkujen määrästä, joiden äkillinen lisääntyminen viestii, että lehmät hakevat robotilta energiaa.

Hyvinvoiva liikkuu ja lypsää

Ruokinta on merkittävä, mutta ei suinkaan ainoa tuotokseen ja lehmäliikenteeseen vaikuttava asia. Robottinavetassakin lopputulos on hyvä, kun kokonaisuuteen kuuluvat eri tekijät loksahtavat paikoilleen. Lehmien terveys ja yleiset olosuhteet, parsien mukavuus, käytävien leveys ja karheus, kulkuväylien suoralinjaisuus, robotin sijainti, veden saanti sekä erityisesti utareiden ja jalkojen rakenne ja kestävyys vaikuttavat siihen, miten hyvin lehmän vapaudet syödä, levätä ja liikkua toteutuvat.

Ruokinnan 8 tarkistuskohtaa

1. Säilörehun/seoksen laatu ja saanti, ruuhkat ruokintapöydällä
2. Väkirehun maittavuus, laatu ja määrä
3. Veden saanti
4. Kieltojen/ohikulkujen määrä robotilla
5. Mahojen täyteys, märehtiminen ja lepoaika
6. Lehmien kunto ja peräpään puhtaus
7. Sorkkaterveys
8. Lypsykerran maitomäärä ja maidon pitoisuudet

Tuija Huhtamäki, kehityspäällikkö, ProAgria Maito –palvelut

Lisää asiaa robottikarjan ruokinnasta löydät Nauta-lehdestä 3/2011.