­Keijun kosketuksesta geenivirheeksi

Kertomukset raportoivat jo 1600-luvulta alkaen Skotlannin Ylämaiden erikoisista naudoista. Eräillä on lyhyet töpökorvat ja lovet molemmissa korvissaan. Paikallisten tarinassa keijun kosketus tekee lovet, toisten mielestä taas hiiden karjan sonni nousee yöllä vedestä ja astuu rannalla laiduntavia lehmiä. Nämä poikivat vasikoita, joilla on hiiden merkkinä lovet korvissaan.

Skotlannissa tarinat elävät edelleen ja maailmalla ylämaankarjalle putkahtaa vaihtelevasti lovellisia töpökorvia. Kyseessä on periytyvä ja sikiöasteella alkanut korvalehtien kasvuhäiriö, joka esiintyy aina samanlaisena molemmissa korvissa. Korvan alareunassa on kärjestä alaspäin epämuodostunutta kasvua.  Kärki on paksuuntunut ja sen alapuolella on korvalehdessä lovi. Korvalehti voi olla aaltomainen ja tavanomaista pienempi tai paksumpi. Vamman ilmiasu on hyvin vaihteleva.

Etupäässä esteettinen haitta

Lovikorvaisuus ei heikennä eläimen kuuloa tai terveyttä, kasvua tai lihan ja maidon tuottoa. Ulkokorvien pienuus saattaa estää korvamerkkien kiinnittämisen. Jalostuksessa lovikorvaista siitossonnia tulisi välttää, mutta ei muiden hyvien ominaisuuksien kustannuksella. Ilmiöön suhtautuminen on vaihtelevaa eri puolilla maailmaa.

Matti Mäkelä, emeritusprofessori, HY Tietojenkäsittelytieteen laitos

Lue lisää lovikorvasta ja meneillään olevasta kartoituksesta Nauta-lehdestä 4/2011.