Indeksit ovat karjanjalostuksen työkaluja

Lihakarjan indeksejä lasketaan viisi kertaa vuodessa, neljälle eri ominaisuudelle. Indeksit perustuvat painoihin, joita punnitaan emolehmätarkkailussa.

Lihakarjan indeksilaskenta tehdään Fabassa viisi kertaa vuodessa. Laskennat aloitetaan vuonna 2010

22.2.

29.3.

24.5.

18.10.

22.11.

Faba julkaisee laskennan tulokset viikon sisällä laskennan aloituspäivästä.

Lihakarjalle laskettavat indeksit ovat

• Syntymäpainoindeksi
• Vieroituspainoindeksi
• Vuodenpainoindeksi
• Emoindeksi

Syntymäpainoindeksillä on yhteys poikimavaikeuksiin

Ensimmäinen lihakarjan punnittava paino on syntymäpaino, jonka perusteella lasketaan syntymäpainoindeksi. Syntymäpaino punnitaan heti eläimen syntymän jälkeen, viimeistään vuorokauden iässä. 

Syntymäpainoindeksistä julkaistaan kaksi vaihtoehtoa, suhteellinen indeksi ja kiloindeksi. Suhteellisen indeksin keskiarvo on 100. Eläin, jonka syntymäpainoindeksi on yli 100, periyttää keskimäärin korkeampaa syntymäpainoa kuin eläin, jonka syntymäpainoindeksi on 100 tai sen alle. Kiloindeksi ilmaisee saman asian kiloissa.

Korkealla syntymäpainolla on voimakas yhteys poikimavaikeuksiin, joten jalostuskäytössä tulee suosia eläimiä, joiden syntymäpainoindeksi on 100 tai sen alle. Tämä on erittäin tärkeä huomata muun muassa sonnikaupoissa.

Vieroituspainosta lasketaan kaksi eri indeksiä

Vieroituspaino eli 200 päivän paino punnitaan eläimen ollessa 150–250 päivää iältään. Vieroituspainoista lasketaan indeksilaskennassa kaksi eri indeksiä. Vieroituspainoindeksi kuvaa eläimen kasvukykyä syntymästä vieroitukseen.

Mitä korkeampi indeksi on, sitä korkeampaa vieroituspainoa eläin keskimäärin periyttää jälkeläisilleen. Myös vieroituspainoindeksi julkaistaan sekä suhteellisena indeksinä että kiloindeksinä.

Emoindeksi kuvaa maidontuotantokykyä

Toinen 200 päivän painoista laskettava indeksi on emoindeksi. Se kuvaa millaisia emo-ominaisuuksia eläin keskimäärin periyttää. Tärkein emo-ominaisuus on maidontuotantokyky, joka vaikuttaa hyvin voimakkaasti vasikan kasvuun syntymästä vieroitukseen.

Emoindeksi julkaistaan vain suhteellisena lukuarvona. Tavoitteena on eläin, jonka emoindeksi on korkea. Tällöin eläin periyttää todennäköisesti keskimääräistä parempia emo-ominaisuuksia verrattuna eläimeen, jonka emoindeksi on 100 tai sen alle.

Vuodenpainoindeksillä on vahva yhteys teuraspainoon

Viimeisin lihakarjaeläimelle laskettava indeksi on vuodenpainoindeksi eli 365 päivän painoindeksi. Eläimen vuodenpaino tulee punnita sen ollessa iältään 325–405 päivää. Tavoitteena on eläin, jolla on korkea vuodenpainoindeksi. Tällöin eläin periyttää keskimääräistä korkeampaa vuodenpainoa. Vuodenpainoindeksit julkaistaan myös sekä suhteellisena indeksinä, joiden keskiarvo on 100 sekä kiloindeksinä.

Vuodenpainoindeksi on erittäin tärkeä työkalu jalostuseläinvalinnoissa, sillä sen yhteys teuraspainoon on voimakas.

Kokonaisjalostusarvo on yhteenveto

Lihakarjan indekseistä lasketaan kokonaisjalostusarvo, joka muodostetaan sonneilla eri tavalla kuin lehmillä. Kokonaisjalostusarvo

Sonnille = -0,5 x  syntymäpainoindeksi + 0,3 x vieroituspainoindeksi + 1,0 x vuodenpainoindeksi

Lehmälle = -0,3 x syntymäpainoindeksi + 0,3 x emoindeksi + 1,0 x vuodenpainoindeksi

Milloin liharotuinen eläin saa jalostusindeksin?

Indeksit lasketaan viidelle yleisimmälle rodulle,

• herefordille
• charolaisille
• aberdeen angukselle
• limousinelle
• simmentalille

Suomessa syntynyt eläin saa indeksin, kun se kuuluu emolehmätarkkailuun kuuluvaan karjaan ja sillä on paino punnittuna ominaisuudesta, josta indeksi lasketaan.

Poikkeuksen tekee lehmän emoindeksi, joka julkaistaan vasta kun lehmällä on yksi vieroituspainopunnittu jälkeläinen.

Jos paino on jäänyt punnitsematta, tai se on punnittu väärään aikaan, saa sonni indeksin, kun sen viidellä jälkeläisellä on paino punnittuna ominaisuudesta. Lehmän kohdalla vaaditaan vastaavasti kahden jälkeläisen punnitustulokset kyseistä ominaisuudesta.

Tuontieläimet saavat indeksin aina vasta jälkeläisten tulosten jälkeen. Tuontisonnilta vaaditaan kymmenen jälkeläisen paino kustakin ominaisuudesta, jotta indeksi julkaistaan. Lehmällä riittää vastaavasti  kahden jälkeläisen punnitustiedot kyseisestä ominaisuudesta. Tuontieläinten ulkomailla punnittuja painoja ei käytetä kotimaan indeksilaskennassa.

Alkionsiirtoeläinten omia punnitustuloksia ei voida käyttää indeksilaskennassa vuodenpainoa lukuunottamatta. Alkionsiirtoeläin saa näin ollen indeksin jälkeläisten tulosten myötä kuten tuontieläimet.