Olga Smirnova

Uudet trendit lypsylehmien jalostuksessa on tuonnut uusia haasteitakin. Siemennysmarkkinoiden uudistunut valikoima – perinteiset annokset, sukupuolilajiteltu siemen, lihasonnien siemen risteytyskäyttöön – on luonut uusia mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen. Mutta perustuuko annoksen valinta aina oikeisiin argumentteihin?

Lihasonnien käyttö huonommalle lehmälle on usein selkeä hyöty tilalle, kun vasikasta saa paremman tilin terninä ja ei tarvitse enää miettiä mihin huonomman lehmän tytär hiehona kannattaisi laittaa, kun parempia riittää omaan käyttön.

Minusta tuntuu, että joskus oman karjan mittakaaavan puitteissa ei näy asiaa isompana kokonaisuutena. Karjassa voi olla aika hyviä lehmiä, jotka ovat huonompia verrattuna muihin omiin. Tarkoittaako se, että lehmälle on automaattisesti suositeltava liharotuista sulhasta? Onko välttämättä niin, että jos  itselle ei kelpaa, ei sitten kenellekään muullekaan käy? Tai hieholle sattui huonompi genomitulos, mutta emä on ihana ja hiehokin näyttää missiltä? Onko silti hieholla vain yksi kohtalo?

Suomalaisen ayrshiren hyvä maine saa asiakkaat palaamaan

Meitä Faban vientitiimissä joskus tällaiset siemennyspäätökset harmittavat viennin kannalta ja sitä kautta koko Suomen populaation puolesta. Viime vuosina meidän vanhat tyytyväiset ulkomaan asiakkaat usein palaavat uudestaan ostamaan lisää eläimiä, kun tilan laajennukset ovat jo suunnittelun alla. Ja he toimivat myös suosittelijana uusille kiinnostuneille.

Suomen ayrshirellä on aivan perustellusti hyvä maine Venäjällä.  Rotu ei vaadi niin paljon terveydenhoitoa, kuin esimerkiksi holstein, kestää ruokinnan muutokset paremmin ja maidon laatu on paljon korkeampi paikallistuotannon olosuhteissa.

Olen saanut jalostusagronomin koulutuksen Pietarissa ja tunnen Venäjän jalostussysteemit hyvin. Kyllä, on ne aika vanhanaikaisia edelleen, vaikka maidon tuotannon tekniikka ja osaaminen ovat menneet valtavasti eteenpäin. Perinteisen ajatustavan mukaan hyvän hiehon tunnusmerkkejä ovat yhä rakenne ja emän tuotokset.

Vientiin käy hyväkin hieho ei ainoastaan kaikkein parhaat

Genomi tuntuu usein ihan avaruusteknologialta tai hyvin epävarmalta, vaikka samalla tila voi olla uusi valoisa pihatto navetta robottilypsyllä tai modernilla valtavakokoisella karuselli-älylypsyasemalla varustettu. Niiden ruokinnan menetelmät myös kehittyvät nopeasti. Kun lähestymistapa meillä ja Venäjällä on erilainen, niin minun on ollut aina vaikea selittää asiakkaille, miten Suomessa lihasonnien käyttö kasvannut niin huomattavasti, vaikka ostajan näkökulmasta kysessä on usein moitteeton eläin.

Venäläis-suomalaisena ymmärrän toki uuden trendin hyödyn meikäläisille tiloille, mutta jos toiselle on tosi hyvä se, joka toiselle ei ole vain riittävän hyvää, suora tulkkaus menee pieleen. Ulkomaan ostaja joutuu maksamaan hiehosta todella korkean hinnan, johon keräytyy kuljetukset, karanteenit, testit, tullaukset ja muut kustannukset. Eikä tässä tapauksessa kelpaa niin sanotusti ”pihvillä tiine” hieho, vaikka kuinka hyvä se olisi tulevan omistajan silmissä.

Ja tärkeintä tietenkin on, että ayrshire populaation kohtalo on meidän käsissämme ja sitä varten lihasiemennyksen käyttö on oltava vastuullinen. Hyvälle hieholle löytyy kysyntää ei vain ihan parhaille, mutta hyvillekin.

Kirjottaja on Faban vientipäällikkö, joka etsii jatkuvasti uusia vientimahdollisuuksia suomalaisten karjatilojen eduksi.

NK
tärkeä kannanotto. En käsitä edellä kuvattua "trendiä" että hiehoille laitetaan lihasonnia. Meillä on laitettu 15 vuoden aikana hiehoille vain kaksi kertaa lihasonnia. Syy on se että jos onnistuu jalostuksessaan edes keskinkertaisesti niin hiehojen tulisi olla karjan paras aines. Jotain on mennyt pahasti mönkään jos hiehoille tarvitaan laittaa vuosittain lihasonnia ja ihan valtakunnan tasolla "trendin mukaisesti". Meillä on tänä päivänä viimeisen päälle jalostusarvolaskelmat, on genomit ja kaikenmaailman asiantuntijat. Silti lihasonnia pidetään hiukan liian isossa arvossaan. Se on ehkä helppo valinta; kun karjakoko kasvaa, jaetaan hiehot muutamiin ryhmiin niin että yksi ryhmä saa lihasonnia, toinen sonnia A ja kolmas sonnia B. Voi olla ihan tehokas tapa, mutta samalla voidaan hukata genetiikkaa, varsinkin kun ayrshire rodusta jos puhutaan niin menetetään koko ajan sukulinjoja ja populaatio pienenee holsteinin kustannuksella.