Mikä olisi trendikkäämpää kuin terveysjalostus

Terhi Vahlsten

Minusta piti tulla eläinlääkäri. Vielä lukiossa olin aivan varma asiasta, koska pidin eläimistä ja olin lukenut kaikki James Herriotin kirjat. Asiassa oli vain yksi pieni mutta eli pääsykokeet ja niinhän siinä kävi, etten koskaan edes yrittänyt päästä opiskelemaan eläinlääkäriksi, koska löysin kotieläintieteet ja minun lukupäälle paremmin sopivat pääsykokeet. Minusta tulikin jalostusagronomi, jonka mielenkiintoisimpia työtehtäviä ovat terveystarkkailuun liittyvät toimet. Voiko mikään olla hienompaa tai trendikkäämpää kuin terveysjalostus?

No joo, riippuu keneltä kysyy, mutta näissä lypsykarjanjalostuspiireissä terveysjalostus on kova juttu. Onneksi Suomesta löytyi 80-luvun alussa viisaita henkilöitä, jotka päättivät aloittaa terveystarkkailun ja siinä samalla terveysjalostuksen. Meillä ja muissa Pohjoismaissa oltiin todellisia edelläkävijöitä, sillä esimerkiksi sellaiset lypsykarjanjalostuksen jättiläiset kuin USA ja Kanada aloittivat hoitotietojen keräämisen noin 10 vuotta sitten. Tähän vuodenaikaan ja tähän kohtaan sopii hyvin käyttää termiä perässähiihtäjä, sillä sitä USA ja Kanada nimenomaan ovat, kun puhutaan terveysjalostuksesta. Perässähiihtäjien joukossa on toki muitakin maita kuten Saksa, Ranska, Hollanti ja Iso-Britannia. Erityisen kiinnostavaa on se, että terveyttä on yritetty mitata ja jalostaa epäsuorin menetelmin monissa maissa, mutta on kuitenkin jouduttu toteamaan näiden menetelmien tehottomuus verrattuna hoitotietoihin perustuvaan terveysjalostukseen.

Terveystarkkailu on yksinkertainen menetelmä kerätä hoitotietoja ja myös tehokas, sillä terveystarkkailussa saadaan tietoa juuri siitä ominaisuudesta, jota halutaan parantaa eli esimerkiksi utareterveydestä. Jalostustavoite on parempi utareterveys ja sen mittari on utaretulehduksen hoitomerkintä. Toki maidon solupitoisuus ja muutamat utareen rakenneominaisuudet antavat tärkeää lisätietoa, mutta pelkästään näiden ominaisuuksien avulla ei jalosteta tehokkaasti utareterveyttä. Jos vielä jatketaan urheilutermeillä, niin utareterveyden kohdalla ei päästä maaliin eli parempaan utareterveyteen soluja ja utarerakennetta mittaamalla. Lähelle päästään, mutta ei koskaan maaliin.

Miksi ei päästä maaliin? No siksi, että alhainen solupitoisuus ei ole sama asia kuin hyvä utareterveys tai hyvä utarerakenne ei ole sama asia kuin hyvä utareterveys. Näillä on yhteys eli korrelaatio toisiinsa, mutta yhteys ei ole niin voimakas, että utareterveyttä voitaisiin tehokkaasti jalostaa ilman hoitomerkintöjä utaretulehduksesta.

Vaikka terveysjalostus on hoitomerkintöjen pisimmälle kehittynyt käyttömuoto, ei saa unohtaa lehmä- ja karjakohtaista terveysseurantaa. Se olisi jokseenkin vaikeaa, ellei mahdotonta ilman hoitomerkintöjä ja nimenomaan ilman sähköisessä muodossa olevia hoitomerkintöjä. Pienessä karjassa voidaan vielä selata terveyskortteja, mutta muutaman kymmenen lehmän ja sitä isommissa karjoissa hoitotietojen pitää olla sähköisessä muodossa yhdessä kaikkien muiden lehmästä mitattujen tietojen kanssa. Joka tapauksessa karjakohtainen terveyden seuranta onnistuu vain hoitotietojen avulla.

Viime aikoina olen törmännyt terveystarkkailun arvosteluun ja suoranaiseen mitätöintiin. On todettu, ettei vuosikymmenten hoitotietojen keruulla ole mitään arvoa eikä lehmien terveys ole parantunut ja hoitotietoihin perustuva terveysjalostus on ihan turhaa. Tämä on kovin surullista, sillä se mitätöi samalla kaikkien niiden karjanomistajien, seminologien, eläinlääkäreiden, tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden työn, jotka ovat tehneet osansa hoitotietojen keräämiseen ja terveysjalostuksen kehittämiseen. Aika moni meistä kuuluu tähän joukkoon. Miksi emme arvosta sitä työtä, jota me kaikki olemme tehneet ja jonka tulokset näkyvät karjoissa? Ja miksi muissa maissa on kuitenkin aloitettu hoitotietojen keruu, jos se olisi turhaa ja hoitotietoihin perustuva jalostus tehotonta? Arvostelu ja mitätöinti on täysin perusteetonta eikä perustu faktoihin.

Olkaamme ylpeitä terveystarkkailusta ja siihen pohjautuvasta terveysjalostuksesta. Olemme edelläkävijöitä ja johtoasemamme on selvä. Minä ainakin olen ylpeä siitä, että saan olla mukana pienenä tekijänä kehittämässä terveystarkkailua entistä helpommaksi, nopeammaksi ja sähköisemmäksi, jotta tulevaisuudessa saamme kerättyä vielä enemmän ja nopeammin hoitotietoja. Tämä mahdollistaa paremman raportoinnin ja lehmien terveysseurannan sekä johtaa parempaan terveyteen. Ei huonompi homma.

Terhi Vahlsten on Faban jalostusagronomi, jonka vastuualueeseen kuuluu mm. terveystarkkailun ja sen raportoinnin kehittäminen.