Keski-ikää lähestyvä lempilapseni terveystarkkailu

Terhi Vahlsten

Pari vuotta sitten kirjoitin tällä palstalla terveystarkkailutulosten koostamisen olevan yksi vuoden kohokohdista työssäni. Terveystarkkailun mainittiin olevan lempilapseni ja onhan sillä aivan erityinen asema ”työpöydälläni”. Höristän aina korviani, kun puhutaan terveystarkkailusta enkä väsy puhumaan sen tarpeellisuudesta tai terveysjalostuksen hienoudesta.

Terveystarkkailu lähenee keski-ikää, sillä tämä vuosi on terveystarkkailun 36. vuosi. Viime vuonna tuotosseurantakarjoista 86,6 prosenttia kirjasi hoitotietoja tietokantaan. Tuo on alin terveystarkkailuprosentti reilun kymmenen vuoden aikana, kun olen koostanut terveystarkkailun vuosittaisia tilastoja. Parin prosenttiyksikön heittoja suuntaan ja toiseen on nähty ennenkin, joten ehkä viime vuoden alhainen luku on vain tilapäinen notkahdus.

Terveystarkkailu on tärkeää karjanpidon kaikissa vaiheissa

Terveystarkkailu on kuitenkin aivan yhtä tärkeää kuin aina ennenkin ja kaikenlaisille karjoille. Lopettamista suunnittelevan karjan ei kannata luopua terveystarkkailusta tai mistään muustakaan seurannasta, sillä eläimiä on helpompi myydä, kun niistä tai niiden emistä on kaikki mahdollinen tieto saatavilla. Tuotantoaan jatkavien ja laajentavien tilojen tarve eläinten terveystiedoille on päivänselvää, joten terveystarkkailun merkitys ei ole vähentynyt yhtään, vaikka tietoja saadaan hieman pienemmältä karjajoukolta kuin aiemmin.

Terveystarkkailu ei ole meille uusi asia, joten siitä harvemmin riittää uusia asioita uutisoitavaksi. Toisin on esimerkiksi USA:ssa, josta on aivan viime kuukausina tullut tiedotteita siitä, miten siellä on otettu käyttöön aivan upouudet terveysominaisuuksien jalostusarvot holsteinille. Nämä jalostusarvot on muuten laskettu hoitotietojen perusteella, joten kyllä sitä kelpaa uutisoida ja aivan varmasti niin tehtiin meilläkin yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun kaikki oli uutta terveystarkkailussa ja -jalostuksessa. USAlaisille karjanjalostajille on kyllä todettava, että jo oli aikakin ja kyllä se kesti ennen kuin saivat aikaan hoitotietojen keruun ja pääsivät aloittamaan terveysjalostuksen.

Terveysjalostuksen perustaksi tarvitaan usean sukupolven tietoja

USA:ssa riittää holsteinlehmiä, joten hoitotietoja kertyy nopeasti paljon ja se on tietysti hyvä asia. Terveysjalostuksen kannalta oleellista on paitsi hoitotietojen määrä ja laatu myös se kuinka pitkältä ajalta niitä on.  Meillä on siis kerätty hoitotietoja yli 30 vuotta ja jokainen voi mielessään laskea kuinka monta lehmäpolvea on tämän päivän lehmien ja 80-luvun puolivälin lehmien välissä. Aika monta, ei taida kymmenen polvea riittää, siis keskimäärin. Oleellista on juuri tuo sukupolvien määrä, sillä jos nyt aloitetaan terveysjalostus, niin sehän ei vaikuta mitenkään olemassa oleviin yksilöihin, vaan niihin yksilöihin, joiden vanhemmiksi valitaan perinnöllisesti terveimmät yksilöt. Kun tätä toistetaan sukupolvesta toiseen, niin lehmien perinnöllinen taso terveysominaisuuksien suhteen paranee. Sama pätee toki muihinkin ominaisuuksiin.

Terveysjalostuksen perusta on terveystarkkailu ja vaikka se onkin jo melkein keski-ikäinen, niin sitä ei saa unohtaa. Jos haluamme terveempiä lehmiä, niin meidän pitää tehdä töitä sen eteen paitsi navetassa olosuhteilla ja hoidolla, niin myös keräämällä tietoa lehmien terveydestä ja hyödyntämällä tuota tietoa monipuolisesti. Kaikki tieto on arvokasta ja jokainen hoitomerkintä on tärkeä.

P.S. Käy kurkkaamassa viime vuoden terveystarkkailun tulokset täältä . Löydät samalta sivulta myös muuta tietoa terveystarkkailusta.

Terhi Vahlsten on Faban kehitysagronomi, jonka vastuualueeseen kuuluu terveystarkkailu ja sen kehittäminen.