Nautakarjanjalostuksen historiaa

Kantakirjauksesta jalostusvalintoihin

Kotieläinjalostus alkoi eläinten rekisteröimisellä ja kantakirjaamisella, jolloin eläin sai korvanumeron ja sen tiedot yhdistettiin sen vanhempien tietoihin. Aluksi kantakirjaus tapahtui ulkomuodon perusteella määritetyn rotupuhtauden mukaan. Vuoden 1898 Karjanäyttely Kuopiossa lisäsi kiinnostusta karjanjalostukseen ja jalostusvalintoja alettiin tehdä ulkomuodon perusteella. Ulkomuotoon perustuvan jalostuksen vaikutukset tuotokseen eivät olleet toivottuja, joten 1920-luvulla otettiin valintakriteeriksi mukaan tuotoskyky. Seuraavilla vuosikymmenillä huomioitiin eläinten kestävyys sekä myös hedelmällisyys- ja terveysominaisuudet. Maidon valkuaispitoisuutta pyrittiin kohottamaan 1950-luvulta lähtien. Sonnien jälkeläisarvostelu suhteellisilla tuotoksilla alkoi tuolloin, ja tuotantoarvojen laskenta Maatalouden tutkimuskeskuksen reikäkorttijärjestelmällä aloitettiin. 1960-luvulla liharodut alkoivat yleistyä ja risteytyksiä alettiin käyttää lihantuotantoon kasvaneen kysynnän myötä.

ATK-ajassa jo vuosikymmeniä

1960-luvulta lähtien karjantarkkailu pyrittiin hoitamaan kokonaisuudessaan Maatalouden Laskentakeskuksen uudella tietokoneella. Kaikki jalostusneuvojat saivat käyttöönsä kannettavan atk-päätteen vuonna 1975, mikä helpotti ja nopeutti tilakohtaisten jalostussuunnitelmien tekemistä. 1980-luvulla alettiin hyödyntää tilastomatemaattisia menetelmiä jalostusarvojen laskemisessa ja pian otettiin käyttöön kokonaisjalostusarvoindeksi sonneille. Eläinmallin käyttöönoton myötä 1990-luvulla myös lehmät saivat kokonaisjalostusarvoindeksit, sillä arvostelut saatiin samanaikaisesti sekä lehmille että sonneille. Koelypsymalli otettiin käyttöön vuonna 2000. Internet-yhteyksien lisääntyminen viljelijöillä on mahdollistanut erilaiset verkkopalvelut, joiden määrä ja käyttö lisääntyvät jatkuvasti.

Jalostuksen menetelmät kehittyvät

Keinosiemennys on tehostanut suomalaista karjanjalostusta jo yli 60 vuotta. Alkionsiirtotekniikalla on pystytty tehostamaan perinnöllistä edistymistä 1980-luvulta lähtien, kun Alkiokeskus Oy perustettiin hoitamaan alkionsiirtotoimintaa Suomessa. Vuosina 1990–1994 Suomessa sovellettiin alkionsiirtojalostusta ASMO-ohjelmassa tilatasolla, minkä jälkeen perustettiin ASMO-ydinkarja vuonna 1997. DNA-analyysitekniikoiden kehittymisen myötä erilaisilla geenitesteillä on pystytty poistamaan jalostuskäytöstä tiettyjä geenivirheitä kantavat eläimet. Seuraava edistysaskel on genomisen valinnan käyttöönotto. Genominen valinta tarkoittaa jalostusvalintojen tekemistä eläimen koko genomin DNA:n perusteella. Näin voidaan parantaa arvosteluvarmuuksia ja nopeuttaa jalostusarvostelua.

Kansainvälistä yhteistyötä

Interbull perustettiin jo vuonna 1983 edistämään nautakarjanjalostusta kansainvälisellä tasolla. Ensimmäiset Interbullin tuottamat kansainvälisesti vertailukelpoiset jalostusarvot julkaistiin vuonna 1994. Pohjoismainen Jalostusarvosteluyhdistys NAV perustettiin vuonna 2002 tavoitteenaan kehittää Suomen, Ruotsin ja Tanskan lypsyrotujen jalostusarvojen laskentaa. Suomi, Ruotsi ja Tanska määrittivät ensimmäisinä maailmassa yhteiset jalostustavoitteet lypsyrotuisille sonneille ja lehmille eri ominaisuuksissa. Ensimmäiset yhteispohjoismaiset kokonaisjalostusarvot julkaistiin vuoden 2008 syksyllä. Uuden jalostustavoitteita kuvaavan indeksiluvun nimeksi tuli Nordic Total Merit, NTM. Yhteinen jalostusarvostelu mahdollistaa eläinten perinnöllisen tason vertailun yli maiden rajojen, sillä yksittäisellä keinosiemennyssonnilla on sama kokonaisjalostusarvo Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Yhteinen jalostusarvostelu lujittaa entisestään perinteisesti vankkaa yhteistyötä näiden pohjoismaiden välillä.

Tärkeitä vuosilukuja suomalaisen karjanjalostuksen historiasta

1898        Kuopiossa järjestetyn ensimmäisen Karjanäyttelyn aiheuttaman innostuksen vallassa eri puolilla maata olevien suomenkarjan eri tyyppien välillä ei päästy yksimielisyyteen rodun tuntomerkeistä, joten kutakin tyyppiä ryhdyttiin jalostamaan omanaan. Eläimiä valittiin jalostustarkoituksessa ulkomuodon perusteella.

1920-luku   Todettiin, ettei ulkomuoto vaikuta tuotokseen, ja valintakriteeriksi otettiin tuotos.

1930-luku   Ryhdyttiin kiinnittämään huomiota myös eläinten kestävyyteen.

1940-luku   Keinosiemennystoiminta alkoi, ja hyvien sonnien sperma saatiin laajempaan käyttöön. Valkuaispitoisuus otettiin valintakriteeriksi, mutta sitä pyrittiin ensin alentamaan.

1950-luku   Valkuaisen osalta jalostustavoite muutettiin valkuaispitoisuuden kohottamiseksi. Hedelmällisyys ja terveys tulivat mukaan kestävyyden edellytyksinä. Sonnien jälkeläisarvostelu suhteellisilla tuotoksilla alkoi ja jalostustietojen laskenta Maatalouden tutkimuskeskuksen tietokoneella aloitettiin.

1960-luku   Maitorotujen teurasominaisuuksiin alettiin kiinnittää huomiota. Liharotujen yleistyminen lisäsi samalla liharoturisteytyksiä.

1961        Syväjäädytyslaboratorio valmistui, pakastesperman käyttö siemennyksissä aloitettiin

1975        Ryhdyttiin tekemään tilakohtaisia jalostussuunnitelmia eläinaineksen kehittämiseksi lypsykarjatiloilla.

1979        Ensimmäinen onnistunut alkionsiirto Suomessa.

1980-luku   Tilastomatemaattiset menetelmät tulivat käyttöön. NASTA (1981) perustui tyttärien ensikkotuotoksiin. Tyttärien tuotanto- ja käyttöominaisuuksia sekä sonnin omaa kasvuindeksiä ja 500 ensimmäisen siemennyksen uusimattomuusprosenttia painotettiin niiden arvioidun taloudellisen merkityksen ja periytymisasteen mukaan.
Otettiin käyttöön kokonaisjalostusarvoindeksi sonneille.

1990-luku   Aloitettiin eläinmalli BLUP -arvostelujen laskenta. Laskennassa käytetään hyväksi tieto eläinten välisistä sukulaisuuksista ja tyttäriltä hyödynnetään mahdolliset kolme tuotosvuotta. Eläinmallia käytettäessä saadaan arvostelut samanaikaisesti sekä lehmille että sonneille. Myös lehmille tuli kokonaisjalostusarvoindeksi.

1993        Kaikille neuvojille tuli käyttöön kannettavat mikrot, joilla mm. tietojen tallennus pystyttiin tekemään suoraan tiloilla.

1994        Lineaarinen rakennearvostelu käyttöön.

1997        ASMO-ydinkarja, maailman ensimmäinen punaisten rotujen alkionsiirtojalostusohjelman ydinkarja, perustettiin.

1998        Ruotsi liittyy mukaan ydinkarjajalostusyhteistyöhön ASMO-ydinkarjan toimintaan. Alkionsiirtoseminologien koulutus käynnistyy.

1999        Suomen ensimmäinen Opu (Ovum Pick Up) -vasikka syntyy.

2000-luku   Koelypsymalli käyttöön tuotosominaisuuksien jalostusarvostelussa. Web-jalostussuunnitteluohjelma wwwJASU jalostussuunnittelun työkaluksi.

2002        Perustettiin Pohjoismainen Jalostusarvosteluyhdistys NAV perustettiin kehittämään Suomen, Ruotsin ja Tanskan lypsyrotujen jalostusarvojen laskentaa.

2004        Asmo -jalostusohjelmasta valittiin ensimmäiset isäsonnit: Asmo Nyyrikki Et, Asmo Ohitus Et ja Asmo Natura.

2005        NAV:n kehitystyön tuloksena laskettiin yhteisesti indeksit hedelmällisyys ja rakenneominaisuuksille. Seuraavina vuosina yhteisen arvostelun piiriin tulivat myös tuotosominaisuudet, utareterveys, poikimaominaisuudet ja muut hoidot.

2008        Julkaistiin ensimmäisen kerran yhteispohjoismaiset kokonaisjalostusarvot Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tanska, Suomi ja Ruotsi määrittelivät ensimmäisinä maailmassa yhteiset jalostustavoitteet lypsyrotuisille sonneille ja lehmille. Indeksiluku, joka kuvaa tavoitteita on nimeltään NTM eli Nordic Total Merit. Yhteisen arvostelun myötä yksittäisellä keinosiemennyssonnilla on siten sama kokonaisjalostusarvo niin Tanskassa, Suomessa kuin Ruotsissakin